Minähän en sano herkuille ei. Ei. Ei, EI!! Ja, jos sanon kannattaa soittaa sairasauto, sillä tätä rouvaa vaivaa jokin. ;) Suklaa on se minun akilleen kantapää, ilman irtokarkkia ja suolaisia naposteltavia voin olla vallan hyvin, mutta edes suklaapatukkakäärön näkeminen saa polvet veteliksi. Siksi tässä taloudessa ei ainakaan minun kohdallani tulla koskaan viettämään suklaatonta tammikuuta (tai muutakaan kuuta...). Ainoa jonka olen luvannut itselleni, on määrä ja laatu. Jokaista Kinder-patukkaa ei tarvitse suuhun tunkea. Pienissä pakkauksissa myytävät, suloiset konvehdit voittavat 10-0. (Saksassa moisia ei ole vaikea löytää....heh) Mutta omatekoiset leivokset ovat täysin eri asia. ;) Ja vaikka blogista saa sellaisen kuvan, että meidän huushollissa leivotaan joka päivä on valitettavasti rikottava illuusio ja kerrottava totuus: ei muutens leivota! :D Jotkut kuvat ovat vanhempia joita olen ottanut omaksi huvikseni ja haluan jakaa niitä jonkun kanssa. Mutta aina, kun on aihetta juhlaan tai on tulossa vieraita otetaan leivontamyssy (sorry, taas pieni valhe, en omista sellaista) esiin ja aletaan leipomispuuhiin!
Tänään synttärilounaalle,
ei minun vaan erään ystävättären.
:)
Kivaa keskiviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti